sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Vainottujen tukiyhdistyksen perustaminen etenee, poliisi lisäsi vainoamista

Joukkovainottujen tukiyhdistys on ollut perusteilla, ja siitä oli keskustelua Peacepink-sivustolla viime keskiviikkona 10.01.2018. Kommentoin asiaa silloin näin:

Ok, jos on tarve, niin voin ottaa aiempaa aktiivisemman roolin siinä. Minulla ei ole aiempaa kokemuksesta yhdistyksessä toimimisesta, mutta kaipa sen oppii äkkiä.

Luulen, että nämä yhdistyksen perustamisaikeet ihan oikeasti huolestuttaa rikollisia. Minun kohdallani se on ainakin ihan varma, etteivät ne halua, että saan taustatukea, koska yksittäistä heikossa asemassa olevaa ja mielisairaaksi leimattua sinkkumiestä on helppo kiusata koko Helsingin kaupungin suuren virkakoneiston tuella ja avulla.

Kun lähdin samana päivänä myöhään illalla kaupassa ja pienellä kävelyllä, niin poliisi järjesti Hakaniemessä/Kalliossa operaation monen poliisiauton voimin. Etsin eri lehtien nettisivuilta uutisia, mutta missään ei mainittu mistään poliisioperaatiosta tuohon aikaan tuolla alueella. Voitte itse arvioida, kuinka todennäköisesti kyse oli sattumasta tai sitten minua vastaan suunnatusta vainoamisoperaatiosta, kun otatte huomioon yllämainitun asiayhteyden ja allaolevissa videoissa näkyvät tapahtumat.

Tässä olin kävelemässä Sörnäisten rantatietä ja kun olin tulossa Haapaniemenkadun risteykseen, niin siihen ajoi sireenit päällä farmarimallinen poliisiauto. Se sammutti sireenit minun kohdalla ja kääntyi Haapaniemenkadulle ja sitten Helmiäispolulle. Video kuvattu klo 22:54.




Kun ylitin Haapaniemenkadulla suojatien, alkoi kuulua sireenin ulvontaa toiselta suunnalta ja näin vilaukselta poliisimaijan ajavan Hämeentien ja Haapaniemenkadun risteyksen yli Hakaniemen suuntaan. Sen jälkeen tuli toinen poliisiauto sireenit päällä samalta suunnalta kuin farmarimallinen poliisiauto. Video kuvattu klo 22:55.




Parin minuutin päästä siitä, kun kävelin Sörnäisten rantatietä vielä eteenpäin kääntyäkseni vähän matkan päästä Vetehisenkujalle ja Näkin puistoon, vastaan tuli jalkakäytävällä kolme poliisimaijaa peräkanaa ajaen. Ne kääntyivät sitten Haapaniemenkadun risteyksessä Sörnäisten rantatielle Hakaniemen suuntaan ja seuraavassa risteyksessä Näkinkujalle. Video kuvattu klo 22:58.




Kun tulin Näkin puistoon, huomasin että se farmarimallinen poliisiauto (tunnus 141) oli pysäköitynä siellä olutravintolan viereen. Kun olin kuvannut sen ja lähtenyt paikalta pois, Näkin puistosta tuli kaksi poliisia, jotka menivät autoon ja ajoivat pois. Video kuvattu klo 23:00.




Launtaina 13.01.2018 oli taas uusi vainottujen tapaaminen, ja tällä kertaa sovittiin tukiyhdistyksen perustamisesta. Alla yhteenveto kohtaamisista poliisiautojen kanssa matkalla tapaamiseen ja erityisesti sieltä lähtiessä.

Kun tulin Hakaniemen ratikkapysäkeille jatkaakseni siitä Kamppiin, jossa tapaaminen oli, tyhjälle Hakaniemen torille oli pysäköity poliisimaija kone käyden ja nokka pysäkkien suuntaan. Kun olin päässyt hetki sen jälkeen sisälle ratikkaan, näin että se oli lähtenyt pois. Video kuvattu klo 16:03.




Kun tulimme Kampissa ulos tapaamispaikasta, keskelle Narinkkatoria oli pysäköity poliisimaija samalla tavalla kone käyden ja nokka minun suuntaan kuin Hakaniemen torilla ennen tapaamista. Video kuvattu klo 16:41.




Kun tulimme porukalla Paasikiven aukiolle, siihen ajoi samaan aikaan sama Securitaksen auto (OUU-714), johon olen törmännyt usein kauppareissuilla Kalliossa ja Hakaniemessä. Sitä ennen siihen oli jo tullut iso ns. XL-poliisimaija. Ja toiselle puolelle Mannerheimintietä Kiasman eteen oli pysäköity toinen poliisimaija. Kuvat otettu klo 16:43-16:44. Kun ylitimme suojatien Mannerheimintien ja Postikadun risteyksessä, sen läpi ajoi farmarimallinen poliisiauto kääntyen Postikadulle, mutta siitä en ehtinyt ottaa kuvaa.




















Menimme ratikalla Kallioon "jatkoille" syömään ja lasilliselle. Kun olin lähtenyt siitä ravintolasta pois, kävelin kahden tapaamiseen osallistuneen kanssa Karhupuistoon, koska he olivat lähdössä siitä ratikalla keskustaan. Juuri kun ratikka oli tulossa pysäkille, Pelastusaseman suunnalta tuli poliisimaija, joka kääntyi sitten alas Porthaninkadulle. Video kuvattu klo 21:44.




Kun nuo kaksi kaveria olivat hypänneet ratikkaan, samaan risteykseen tuli toiselta suunnalta farmarimallinen poliisiauto, joka sekin kääntyi alas Porthaninkadulle. Video kuvattu klo 21:44.




Sunnuntaina 14.01.2018 en nähnyt kauppareissulla poliisiautoja, mutta sen sijaan törmäsin kahteen Securitaksen autoon. Näissä kohtaamisissa oli ollut taukoa sen jälkeen, kun niitä oli erityisen paljon marraskuun lopulla ja kirjoitin asiasta laajasti joulukuun alussa.

Kun tulin Sörnäisten rantatien ja Viherniemenkadun risteykseen, sen viereen oli pysäköity vanha tuttu Securitaksen auto (UZO-886). Vartija oli autossa, näytti näppäilevän kännykkää ja lähti liikkeelle noin minuutti sen jälkeen, kun oli tullut paikalle. Video kuvattu klo 17:57.



Kun tulin Hakaniemen S-Marketille, sen viereen oli pysäköity toinen Securitaksen auto (RTN-174). Kun tulin kaupasta ulos, se oli lähtenyt pois. Kuva otettu klo 18:01.








tiistai 12. joulukuuta 2017

Jos vainoajat todella uskovat, että kohde on vaarallinen...

Jos organisoituun vainoamiseen osallistuvat ihmiset todella uskovat, että kohteeksi valittu mies on vaarallinen, niin miten naiset uskaltavat lähestyä häntä? Tai pienikokoiset fyysisesti heikot miehet iltapimeässä syrjäkadulla? Ja varsinkin, jos he uskovat kohteen oikeasti olevan pedofiili, niin miten he voivat lähettää jopa lapsia stalkkaamaan häntä?

Omalla kohdallani tiedän, että vainoamiseen on osallistunut myös ihan tavallisia keskiluokkaisia perheenisiä, jotka ovat antaneet minun olla lastensa läheisyydessä. Miten kukaan isä voisi toimia niin, jos oikeasti uskoisi minusta levitetyt huhut, että olisin vaarallinen tai pedofiili (jollaiseksi miespuoliset kohteet usein leimataan)?

Jokin tässä ei nyt täsmää, vai mitä?

torstai 7. joulukuuta 2017

Organisoitu vainoaminen oikeusjärjestelmän ulkopuolisena rankaisemisena (ja miksi minut on valittu kohteeksi)

Yksi aspekti organisoidussa vainoamisessa on, että se on tapa rangaista ei-toivottua henkilöä oikeusjärjestelmän ulkopuolella. Suomensin osan itsekin vainotuksi joutuneen norjalaisen vapaan journalistin Reidar Visserin artikkelista "Introduction to police stalking":

Vainoaminen on menetelmä, jota poliisi käyttää, kun se on vihainen jollekin henkilölle, mutta ei pysty tai halua ilmaista vihaansa asianmukaisilla oikeudellisilla keinoilla. Tyypillisesti kohteet ovat marginaaliryhmien edustajia, jotka harrastavat toimintaa, joka ei ole aivan valtavirran mukaista (ja josta jotkut eivät siksi pidä), mutta ei lailla rangaistavaa. Moottoripyöräjengien, poliittisten marginaaliryhmien, ihmisoikeusaktivistien kuin myös akateemisen maailman toisinajattelijoiden tiedetään joutuneen tällaisten operaatioiden kohteiksi useissa länsimaissa. Hyvin usein poliisivainoamiseen liittyy hirvittävä vallan väärinkäyttö tapauksissa, joissa asianosaiseen ei voi soveltaa normaali rikosoikeudellista käytäntöä. Koska syyttäminen on mahdotonta, tavoitteena on usein pakottaa ihmisiä lähtemään joltain tietyltä alueelta, vaikkakin vainoamisoperaatiot voivat jatkua maanlaajuisesti tai jopa maailmanlaajuisesti. Poliisivainoamista tiedetään tapahtuvan Pohjois-Amerikassa, kuten myös useissa Euroopan maissa, kuten Tanskassa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaissa, Norjassa ja Iso-Britanniassa. Tässä ei kuitenkaan ole yhtenäistä terminologiaa. Termejä, joilla joskus kuvataan poliisivainoamista (mutta joilla saatetaan joskus tarkoittaa jotain muuta), ovat mm. ”helposti huomattava tarkkailu” eli ”conspicuous surveillance” englanniksi, ”asteittainen ajojahti” eli ”fotfølging” norjaksi, ”miehen merkkaaminen” eli ”mandsopdækning” tanskaksi (alunperin jalkapallotermi) ja ”henkilön laillisten oikeuksien häiritseminen” eli ”persoonsgericht verstoren” hollanniksi.

Poliisivainoaminen on yksi pelkurimaisimmista poliisitoiminnan muodoista. Se rikkoo kaikkein perustuvanlaatuisimpia Euroopassa 1700-luvulla alkaneen valtion väärinkäytösten vastaisen ihmisoikeusvallankumouksen periaatteita, kuten sitä ehdotonta periaatetta, että kansalaisella on oikeus riippumattomaan oikeudenkäyntiin ja oikeusturvaan ja tulla reilusti kuulluksi, jos hän on poliisin mielestä tehnyt jotain väärää. Yksi pyhimmistä länsimaisen filosofian ajatuksista on, että poliisin tulee kunnioittaa reilun oikeusmenettelyn periaatteita, jos se haluaa jahdata jotakuta tai muuten jättää kansalaiset rauhaan.




Poliisivainoamisessa toimitaan täysin vastoin länsimaista oikeusvaltioperinnettä. Poliisivainoamiseen kuuluu yritykset leimata toisenlaisuus ja valtavirrasta poikkeaminen epämuodollisesti ja ilman oikeudenkäyntiä rikoksiksi. Usein kohde ei ole ollenkaan virallisesti tekemisissä poliisin kanssa, koska näihin tapauksiin liittyy harvoin maan lakien rikkominen. Sen sijaan poliisi usein kiertää koko oikeusprosessin ja laittaa syrjään kaikki asiaan liittyvät lakipykälät. Se sitten organisoi vaihtoehtona normaalille syyttämiselle oman protokollansa vainoamisen uhrin painostamiseksi. Poliisi laatii viittaamatta mihinkään olemassaoleviin lakeihin ja säädöksiin kiusaamisohjelman, jonka suorittaa joukko virka-asuisia ja siviiliasuisia poliiseja, ja joskus mukana on myös yhteisön jäseniä osana ”lähipoliisitoimintaa”.

Vaikka laajempien väkijoukkojen värvääminen vainoamisoperaatioihin tarkoittaa vielä pahempaa syyttömäksi olettamisen periaatteen rikkomista, se vaihtoehto on poliisille houkutteleva, koska sosiaalinen eristäminen voi usein olla tehokas keino ajaa ihminen pois joltain alueelta. Tämä on myös häiritsevä näkökohta: vaikka vihaisia poliiseja olisi kuinka paljon, he eivät yksin pysty luomaan poliisivaltiota, mutta kun tavalliset ihmiset ja älymystö hyväksyvät sen tai jopa osallistuvat, orwellilainen valvontayhteiskunta tulee vahvasti mieleen. Poliisivainoaminen on prosessi, jossa poliisi on valamiehistö, tuomari ja toimeenpanija, mikä on poliisivaltion tärkein tunnusmerkki.


Seuraavassa peilaan tuota kirjoitusta omaan tapaukseeni.

Koska ja miksi minusta tuli ”merkitty mies”?

Jos katson kauemmas menneisyyteen, niin nuorena parikymppisenä miehenä tuli joskus hölmöiltyä humalassa, kun olin kavereiden kanssa bileissä tai baarissa, ja joskus homma meni kieltämättä ”överiksi”. On mahdollista, että jouduin jo tuolloin kaikessa hiljaisuudessa poliisin silmätikuksi, vaikka virallisesti poliisin kanssa en koskaan ollutkaan tekemisissä.

Muistan yhden kerran, kun olin harhaillut kaupungilla, kun olin menossa opiskelukaverin kotibileistä kotiinpäin. Silloin poliisimaija tuli viereen ja pelkääjän paikalla ollut poliisi avasi ikkunan ja kysyi minulta papereita antamatta siihen mitään syytä. Näytin kuitenkin niille ajokorttia, ja muistaakseni ne katsoivat, oliko minusta haku päällä. No, ei ollut, kuten ei koskaan ole ollutkaan, joten pääsin jatkamaan matkaa, ja tuossa vaiheessa pää oli jo sen verran selvinnyt, että löysin hyvin kotiin. Tämä tapahtuma tuli jonkin aikaa sitten mieleen, kun joku kertoi netissä, että poliisin ”listalle” saattaa päästä niinkin helposti, että se jossain tavanomaisesta poikkeavassa yhteydessä ottaa henkilötiedot ylös.

Joka tapauksessa joitain tuon ajanjakson tapahtumia on varmasti käytetty rakennettaessa minusta valheellista karikatyyriä, sillä niihin on viitattu joissain yhteyksissä sekä netissä että ulkomaailmassa. On annettu ymmärtää, että ne olisivat syy minun vainoamiseen ja yritetty ruokkia minussa syyllisyydentuntoa, samalla tavalla kuin narsistit ja psykopaatit tekevät uhreilleen. Mutta on ilmeistä, että ne ovat vain tekosyy, sillä vainoaminen alkoi kuitenkin vasta 10-15 vuotta niiden jälkeen ja tuskin sattumalta muutama vuosi sen jälkeen, kun olin alkanut harjoittaa aktivismia verkossa ja tosielämässä (mm. lentolehtisten jakamista kaduilla).

Eikä massiivinen vainoamiskampanja, jossa minua on ahdisteltu, häiritty, terrorisoitu psykologisesti, huumattu ja kidutettu sähkömagneettisilla ja/tai akustisilla aseilla, tietenkään ole missään järjellisessä suhteessa joihinkin nuoruuden humalapäisiin hölmöilyihin, ei edes pahimpiin niistä. Ei sillä, että tällaisen rikoksen uhriksi ansaitsisi joutua ylipäätään kukaan.

Koska minua alettiin seuraamaan?

Organisoitua vainoamista edeltää yleensä pitkä valmisteluvaihe, jossa kohdetta profiloidaan ja tarkkaillaan. Tuossa vaiheessa kohteen ei ole tarkoitus tietää varmuudella, että häntä tarkkaillaan, kuten avoimen vainoamisen (conspicuous surveillance) alkaessa, vaan kylvää häneen siitä pieniä epäilyjä. Ensimmäiset pienet merkit, että minua mahdollisesti seurattiin, huomasin pari vuotta sen jälkeen, kun olin ryhtynyt aktivistiksi. Kun olen muistellut joitain outoja tapahtumia tuona ajanjaksona, niin palaset ovat niin sanotusti loksahtaneet kohdalleen. Niitä oli enemmänkin, mutta laitan tähän kolme hyvin mieleen jäänyttä.

Yksi oli yhtenä lauantai-iltana syksyllä 2008:

Kun olin pelaamassa kasipalloa kavereiden kanssa yhdessä bilisbaarissa, meidän pelipöydän vieressä olevalle tuolille tuli istumaan hetkeksi hyvin epämääräiseltä vaikuttava verkkariasuun pukeutunut nuorehko pitkätukkainen mies. Mies oli levottoman oloinen, tuimakatseinen ja pälyilevä eikä hänellä vaikuttanut olevan mitään asiaa olla siinä. Hän lähtikin pois istuttuaan siinä ehkä vain minuutin. Muistan hyvin, kuinka minulle tuli outo olo siinä tilanteessa, ja se kieltämättä kävi mielessä, että tyyppi oli tullut siihen minun takia. Olin nimittäin tuolloinkin jo ajatellut jonkin verran sitä, että saattaisin olla Supon seurannassa tms., koska olin lukenut monen minun kaltaisen aktivistin kokeneen sellaista. Kuittasin asian kuitenkin silloin vielä ”vainoharhana”, mutta törmäsin tuohon samaan mieheen muutama viikko sen jälkeen, kun avoin vainoaminen oli alkanut vuonna 2013. Hän lymyili yhdessä kauppakeskuksessa urheilukaupan sisäänkäynnin vieressä tuijottaen minua tuimasti, kun tulin sieltä ulos.

Toinen oli yhtenä lauantai-iltana muistaakseni vuonna 2009:

Kun olin viettämässä kaupungilla iltaa muutaman kaverin kanssa, poliisimaija tuli kadulla viereen ja käski minua ja yhtä minun kaveria hyppäämään sen kyytiin. Syyksi poliisit sanoivat, että yhden baarin edessä oli rettelöity ja että me sovimme tekijöiden tuntomerkkeihin (huom: koko meidän seurue oli siististi pukeutunut ja rauhallisesti käyttäytyvä, ei mikään päällepäin ”usual suspects” tyyppinen porukka). Maija vei meidät sen baarin eteen tunnistettaviksi ja sen portsari sanoi, että me emme olleet oikeat henkilöt. Voi toki olla, että se oli sattumaa, mutta voi olla myös, että ei ollut, vaan että tarkoitus oli pelotella minua.

Kolmas tapahtui joskus noiden jälkeen ruokakaupassa lähellä asuinaluettani, mutta en muista tarkkaa ajankohtaa:

Kun tulin kassalle, niin huomasin, että nuorehko, ehkä n. 30-vuotias nainen, joka oli jo maksanut ja laittanut kassiin ostoksensa, tuijotti minua pitkään ja merkitsevästi vakava ilme naamalla. Siis samalla tavalla kuin organisoidussa vainoamisessa on tapana.

Miten asiayhteydestä irrotetuilla puheilla voidaan leimata ihminen vaaralliseksi?

Karikatyyrin rakentamisessa suuressa roolissa ovat olleet todennäköisesti jotkut asiat, joista olin luottamuksellisesti puhunut, sillä niihin on selvästi viitattu minun kuultaviksi tarkoitetuissa keskusteluissa (directed conversation) ja minulle suunnatuissa viesteissä. Minun sanomisiani on irrotettu asiayhteydestä ja vääristelty niin, että minusta on luotu valheellinen kuva potentiaalisesti vaarallisena henkilönä. Jotkut niistä puheista olivat avointa vainoamista edeltävältä ajalta, mutta erityisen paljon minua vastaan on todennäköisesti käytetty asioita, joita sanoin sen jälkeen, kun minua oli huumattu ja manipuloitu NLP-tekniikalla vuonna 2013. Tiedän myös kuka sen alkuperäisen triggeröinnin teki ja miten, joten kyse ei ole pelkästä mutuilusta, mutta en voi mennä tässä vaiheessa yksityiskohtiin. Sanottakoon nyt vain, että tunnen sen henkilön henkilökohtaisesti.

Kerron esimerkin siitä, miten asiayhteydestä irrotetuilla puheilla voidaan saattaa joku huonoon valoon, jotta ymmärrätte paremmin, mitä tarkoitan. Tämä on tositarina, josta luin vuosia sitten:

Nuori äiti, jolla oli pieni lapsi, kärsi pakonomaisesta pelosta, että hän tekisi pahaa omalla lapselleen. Ahaa, tuo nainen on vaarallinen ja häneltä pitää viedä lapsi pois! Ei, vaan tuollaista liittyy usein yleiseen ahdistuneisuuteen ja pakko-oireiseen häiriöön, joka aiheuttaa haittaa lähinnä vain siitä kärsivälle itselleen. Ihmiset, joilla tuollaista on, eivät yleensä ole vaarallisia tai väkivaltaisia, vaan päinvastoin poikkeuksellisen herkkiä ja kilttejä, kuten tämäkin nainen oli. Hän ei koskaan ollut tehnyt kenellekään pahaa eikä hän todellakaan aikonut tehdä mitään lapselleen, vaan ne pakonomaiset ajatukset aiheuttivat hänelle suurta ahdistusta ja hän purki sydäntään asiasta.

Kaikkein vaarallisimmilla ja väkivaltaisimmilla ihmisillä on yleensä aivan erilainen psyyken rakenne. Herkän empaatin äärimmäisellä vastakohdalla eli psykopaatilla on alhainen impulssikontrolli eikä lainkaan kykyä tuntea myötätuntoa. Asiantuntijoiden mukaan kaikista vangeista 15 prosenttia ja henkirikoksen tehneistä jopa puolet on psykopaatteja, vaikka niiden osuus koko väestöstä on vain prosentin luokkaa. Tuollainen ihminen ei pelkää tekevänsä, vaan tekee väkivaltaa ilman mitään tunnontuskia ja vielä nauttii siitä.

Sovin profiililtani kohteeksi

Mutta ei organisoidun vainoamisen kohteeksi valita tuollaisia psykopaatteja, vaan ennemmin nimenomaan herkkiä ja ajattelevaisia ihmisiä, siis pehmeitä kohteita. Ihan samalla tavalla koulukiusatuiksi joutuvat useimmiten herkät lapset. Organisoidun vainoamisen tarkoituksena on tuhota kohteen elämä, mutta siinä samalla tehdään psykologisia kokeita, joiden tuloksia voidaan hyödyntää uusien aina vain pitemmälle menevien valvontayhteiskunnan menetelmien kehittämisessä. Ja jos ihmisellä on tavallista korkeampi herkkyys ulkoisille ärsykkeille, niin hänen psykologisesta häirinnästään saadaan enemmän vastetta ja informaatiota, joten sellainen ihminen on otollinen kohde.

Itse sovin tuohon psykologiseen profiiliin ja lisäksi olen yksin asuva ja enimmäkseen omissa oloissa viihtyvä sinkku, jollainen organisoidun vainoamisen kohde tyypillisesti on. Kun siihen lisätään, että olen aktivisti ja poliittinen toisinajattelija, niin suoraan sanoen ihmettelisin, että jos minä en joutuisi kohteeksi, niin kuka sitten. En tarkoita sillä, etteikö tällaisen vainoamisen kohteina olisi myös toisenlaisia ihmisiä, mutta tulee vain mieleen aiemmat kysymykset siitä, miksi juuri minä. No, totta kai juuri minä.

Sitä paitsi jo ennen varsinaista aktivistiaikaani arvostelin rankasti satiiriseen tyyliin erään julkisessa virassa olleen henkilön tapaa hoitaa työtään, ja se henkilö on tunnetusti herkkänahkainen itseensä kohdistuvan kritiikin suhteen. Voisin hyvin kuvitella tuon henkilön kantavan kaunaa minua kohtaan, mutta en toki tiedä, onko hänellä mitään tekemistä minun vainoamisen kanssa.

Joka tapauksessa minulla on monien vaikutusvaltaisten ihmisten ja valtakoneiston näkökulmasta liian paljon "vääriä" ajatuksia ja liian terävä kieli. Jo pelkästään sen takia olisi varmuudella joutunut vainotuksi esim. DDR:ssä tai Neuvostoliitossa.

Jos vainoajien toiminta on oikeutettua ja perusteltua, miksi sitä salaillaan ja peitellään?

Organisoidun vainoamisen kohteelle ei koskaan sanota suoraan, miksi häntä vainotaan, vain vihjaillaan tai valehdellaan. Jos kyse olisi yhteisön turvallisuuden edistämisestä tai ”ennalta estävästä toiminnasta”, miksi tekijät eivät halua ottaa siitä kunniaa itselleen? Ja jos he kokevat tekevänsä hyvän työn yhteisön hyväksi, miksi he haluavat salata sen ulkopuolisilta? Miksi kaikki tämä salamyhkäisyys?

No tietenkin siksi, että koko homma perustuu valheelle ja hajoaa kuin korttitalo tarkastelun alla. Kyse ei ole minkään ennalta estämisestä, vaan tällaisella vainoamisella ja ahdistelulla on pahimmillaan aivan päinvastainen vaikutus. Ja sitähän vainoamisen organisoijat hakevatkin: että kohde sekoaa ja tekee jonkin epätoivoisen teon, jonka takia hän joutuisi mielisairaalaan tai vankilaan.

Kyse on järjestäytyneestä rikollisuudesta ja äärimmäisen törkeästä harkitusta rikoksesta yksittäistä henkilöä vastaan, ja on selvää, että oli alkuperäinen syy minun vainoamiselle mikä tahansa, niin tässä vaiheessa sillä ei ole enää merkitystä, vaan sen organisoijat rankaisevat minua siitä, että kirjoitan asiasta ja paljastan heidän rikoksiaan. Sähkömagneettisesta kidutuksesta tuli voimakkaampaa ja jatkuvampaa heti, kun aloin tätä blogia kirjoittamaan, ja se paheni sitä mukaa kuin kirjoitin enemmän, se oli selvä merkki siitä, että nyt tein jotain, mistä vainoajat eivät todellakaan pidä.

tiistai 5. joulukuuta 2017

Paljon kohtaamisia vartiointiliikkeen autojen ja vartijoiden kanssa marraskuun lopulla

Laitan pitkästä aikaa päivityksen kohtaamisista vartiointiliikkeen autojen ja vartijoiden kanssa kauppareissujen yhteydessä Kalliossa ja Hakaniemessä, koska marraskuun lopulla tuli niiden suhteen todella vilkas jakso. Se alkoi sen jälkeen, kun olin kirjoittanut Vauva-lehden "aihe vapaa" -palstalle paljon gang stalking -kommentteja ja myös poliisia satiirisesti ja sarkastisesti kritisoivia viestejä.

Niitä poliisikommentteja seuraavana päivänä 18.11.2017, kun lähdin pienelle kävelylle ja kauppaan, matkan varrella tuli muuten viisi poliisiauton ohiajoa. Yksi farmarimallinen poliisiauto (tunnus 243) ajoi ohi kahdesti, ensin Torkkelinmäellä ja sitten Hakaniemen ympyrätalon vieressä, toinen auto ajoi ohi Hakaniemen S-marketin vieressä, kolmas Sörnäisten rantatiellä Teatterikorkean kohdalla, ja sitten vielä poliisimaija kääntyi Hämeentieltä Lintulahdenkadulle, kun olin kävelemässä sitä ylös. Minulla oli tuolla kävelyllä seuraa, joten en oikein voinut ottaa niistä ohiajaneista poliisiautoista kuvia, koska se olisi tietenkin herättänyt ihmetystä. Kun minulla ei ollut enää seuraa ja olin tulossa kotiin, niin melkein minun asuintaloni eteen oli järjestetty tilanne, jossa oli valmiiksi yksi poliisimaija ja sen edessä henkilöauto, jonka kuljettaja näytti ulkomaalaistaustaiselta (taas kerran viittaus siihen, että olen maahanmuuttokriitikko?), ja paikalle tuli toinenkin maija samalla, kun aloin tilannetta kuvaamaan.

Verratkaa tuota seitsemän poliisiauton kohtaamista yhdellä iltakävelyllä siihen, että näin koko lokakuun aikana Kallion, Hakaniemen ja Merihaan alueella vain kerran poliisiauton. Tavallisesti kaavamaisesti ja taajaan toistuviin ohiajoihin on aiemmin tullut muutama viikon tai parin tauko, mutta viime lokakuu oli ennätyksellinen hiljainen poliisiautojen bongauksen suhteen sitten vainoamisen alkamisen. Mutta marraskuussa niitä tuli taas todella paljon, mistä lisää erillisessä päivityksessä.

Tiuhat kohtaamiset vartointiliikkeiden autojen ja vartijoiden kanssa alkoivat tuosta seuraavana päivänä.

Sunnuntai 19.11.2017 

Kun olin jo käynyt Hämeentien K-marketissa, sen eteen ajoi minun nähden vartiointiliikkeen Securitas auto (UZO-886), josta vartija tuli ulos ja meni sisälle kauppaan. Kävin ottamassa autosta lähikuvan, jotta sain ylös sen rekisterinumeron. Kuvat otettu klo 22:39.





















Tiistai 21.11.2017 

Kun tulin ulos Kallion Lidlistä ja kävelin alas Neljättä linjaa, Securitaksen auto kääntyi sille Hämeentieltä. Se oli mahdollisesti odottanut Hämeentien K-marketin edessä, johon vainoamisen organisoijat odottivat ehkä minun menevän tällä kertaa, kuten usein, kun tuohon aikaan olen liikkeellä. Kuva otettu klo 21:39. Sen laatu on huono, koska kännykän kaivamiseen farkkujen taskusta meni aikaa.


















Torstai 23.11.2017

Kun olin kävelemässä kauppaan, Hämeentien varrelle lähelle kauppahallia oli pysäköity Securitaksen auto (SNN-603). Kun tulin pois Hakaniemen S-marketista, vähän matkan päähän siitä Siltasaarenkadun varrelle oli pysäköity Securitaksen auto (UZO-886), ja paikalla oli tilanne, jossa oli mukana mies- ja naisvartija sekä ulkomaalaistaustainen mies ja suomalaisen näköinen nainen. Kuvasin tilannetta hetken aikaa herättämättä liikaa huomiota ja lähdin sitten kävelemään eteenpäin, kunnes huomasin Hakaniemen Postin vieressä Securitaksen auton (SNN-603). Ylitettyäni kadun siinä edellisessa tilanteessa mukana ollut mies kysyi minulta tulta ympyrätalon vieressä, kun olin kävelemässä sen ohi. Näytti siltä, että hän ja hänen seurassaan ollut nainen olivat menossa sisään ympyrätalon S-markettiin, joten tulen kysyminen oli aika ilmeinen tekosyy lähestyä minua, koska siitähän sitä tulta oli haettavissa muutaman metrin päästä kaupasta. Kyseinen mies virnuili ja naurahti samalla.

Kuvat otettu klo 21:06, 21:25 ja 21:27.




















Launtai 25.11.2017

Kirjoitin aamupäivällä klo 11:35 tällaisen kommentin Suomi24:n salaliittopalstan gang stalking -ketjuun:

Vaikka tuo ylläoleva viesti on selvä provokaatio, niin selitän vielä kerran, että poliisiautojen ohiajoja tulee minun kohdalla liian usein ja kaavamaisesti, jotta ne voisivat olla sattumaa. On helppo heittää, että kyllähän sitä Helsingissä näkee aina poliisiautoja, mutta kuinka usein, on toinen kysymys.

Ensinnäkin jos kyse olisi vain sattumista, niin ohiajojen määrä ei vaihtelisi suuresti jaksoittain. Esim. viime lokakuussa näin asuinalueellani Hakaniemessä/Merihaassa/Kalliossa vain yhden poliisiauton koko kuukauden aikana. Siis yhden. Eikö niitä poliisiautoja pitänyt nähdä aina jatkuvasti tällä alueella?

Ja nyt marraskuussa ohiajojen määrä taas yhtäkkiä lisääntyi rajusti, niitä on jo tässä vaiheessa kuukautta jo ainakin parikymmentä tällä samalla alueella. Niitä on tullut melkein joka kerta, kun vain käyn kaupassa tai pienellä kävelyllä. Samanlaista jaksoittaista vaihtelua on ollut aiemminkin, ja olen siitä blogissa kirjoittanut.

Kun viime viikon lauantaina 18.11. kävin pienellä iltakävelyllä ja kaupassa, niin sen aikana tuli viisi poliisiauton ohiajoa. Yksi farmarimallinen poliisiauto ajoi ohi kahdessa kohtaa. Ja lopuksi, kun olin tulossa kotiin, niin melkein sen edessä oli (täysin sattumalta tietenkin) tilanne, jossa oli yksi poliisimaija valmiiksi, ja kun tulin sen kohdalle, niin siihen ajoi toinenkin poliisimaija. Olin muuten kirjoittanut edellisenä päivänä yhdelle suositulle keskustelupalstalle sarkasmin muodossa kovaa kritiikkiä poliisista. Tämä on tyypillistä: vainoajat reagoivat esim. siihen, mitä kirjoitan netissä.

Marraskuussa myös vartiointiliikkeen autot ovat ajelleet ohi vieläkin enemmän kuin aiemmin, mutta sekin on tietysti pelkkää sattumaa. Ja se, että ne tulevat jatkuvasti sen kaupan eteen, johon olen juuri menossa. Ja sekin on täyttä sattumaa, että jokaikinen kerta, kun menen yhteen tiettyyn kauppaan Kalliossa, niin vartija seisoskelee ovensuussa ja kun menen kassalle maksamaan, niin vartija tulee kassojen eteen lymyilemään.


Tarkoitin tuossa lihavoidussa kohdassa Kallion Lidliä, mutta kun menin illalla Hämeentien K-markettiin, niin siellä kävi samoin, eli Securitaksen vartija seisoskeli sisäänkäynnin vieressä auton ollessa parkkeerattuna kaupan edessä. Lidlissä sitä taas ei ole toistaiseksi tapahtunut tuon viestin kirjoittamisen jälkeen, mutta viimeksi, kun kävin siellä 04.12.2017, n. 170-senttinen vaaleahiuksinen naisvartija käveli heviosastolla hitaasti ohi kännykkää katsellen heti, kun olin tullut kauppaan.

Kuvat otettu klo 21:21.



















Kommentoin tuota tapahtumaa seuraavana päivänä samassa ketjussa klo 11:25:

Joka tapauksessa, kun eilen menin kauppaan, niin kuinkas kävikään: sen eteen oli pysäköity vartiointiliikkeen auto ja vartija seisoskeli kassojen ja sisääntulon vieressä. Minulla on kuvat molemmista, eli älkää huolehtiko siitä, etteikö minulla olisi todisteita, kuten muistakin kohtaamisista vartiointiliikkeiden kanssa, joita on tässä marraskuussa todellakin ollut todella paljon, varsinkin lauantain 11.11. vainottujen tapaamisen jälkeen.

Mielenkiintoista tässä oli se, että tämä ei ole se kauppa, jota tuossa ylemmässä viestissä tarkoitin, vaan toinen minun vakiokaupoista. Tässä kaupassa vartija EI aina seisoskele siinä ovensuussa, kun kauppaan menen. Tätä minä juuri tarkoitin sillä, että vainoamisen organisoijat reagoivat siihen, mitä kirjoitan netissä, se on normaali käytäntö organisoidussa vainoamisessa yleensäkin. Niin, ja se vartija päätti sitten (täysin sattumalta tietenkin) tulla myös kaupan ostostiloihin minun perässä ja mennä juttelemaan kassalle, kun olin sinne pikkuhiljaa tulossa.



Keskiviikko 29.11.2017

Joku kirjoitti päivällä klo 14:23 yllä mainitun kommentin vastausviestissä näin:

Muistan tuon ajan, kun vartijat seurasivat ja näyttäytyivät ihmeellisen agressiivisesti minulle aina kun menin jonnekin julkiselle paikalle. Se oli hirveää aikaa, sitä kesti vuosia. Jostain syystä, tämä loppui vuosi sitten. Sen jälkeen, kun tavallaan pystyi hengittämään ja ajattelemaan, pystyin vasta tekemään rikosilmoituksen (vaikka ymmärrän, että poliisi ja vartiointiliikkeet taitavat olla samaa joukkuetta) vartijoiden tekemästä aiheettomasta vainosta tai ahdistelusta. Poliisilta tuli nopeasti vastaus kirjallisena, että tässä ei ole vartijoiden osalta rikosta (en ehkä osannut tarpeeksi hyvin selittää asiaani, ehkä oma vikani).

Tässä kohtaa täytyy todeta, että yksittäiset vartijat eivät välttämättä edes ymmärrä tai tiedosta osallistuvansa vainoamiseen, kuten joku minulle vastasi Suomi24:n keskustelussa viime keväänä:

Kun tavallinen poliisi, tullimies, rajavartija tai vartija saa työssään tiedon "epäilyttävästä" henkilöstä jonka liikkeitä tulee tarkkailla niin rivityöntekijä hoitaa vain työtään, ei hän useinkaan tiedä miksi niin tehdään. Stalkkaus järjestetään "ylempää" eikä kukaan kyseenalaista sitä, että onko kyse oikeasta työstä vai kiusallaan järjestetystä stalkkauksesta. Teitä turhaan seurailevat vartijat tai viranomaiset eivät siis ole mukana gangstalkingissa vaan suorittavat jonkun käskyjä, joka voi olla mukana siinä gangstalkingissa. Jos taas teitä seurataan syystä (esim terrorismiepäily ) niin kyse ei ole gangstalkingista vaan oikeasta seurannasta.

http://indietarget.blogspot.fi/2017/04/vartiointiliikeen-securitas-vartijoita.html

Kun menin myöhään illalla käymään Hämeentien K-marketissa, sen eteen oli pysäköity Securitaksen auto (VZE-708) ja juuri samaan aikaan, kun menin sisään, ulos tuli naisvartija. Kuva otettu klo 22:41.


















Sillä aikaa, kun olin kaupassa, sen eteen oli ajanut toinen Securitaksen auto (UZO-886). Sen kuljettaja, pitkä tummahiuksinen mies oli tullut myös kauppaan sisään ja tuli ulos heti minun perässä. Hän lähti autolla liikkeelle, kääntyi ylös neljännelle linjalle ja siitä oikealle Porthaninkadulle. Video kuvattu klo 22:53.



Tuon jälkeen en ole toistaiseksi kohdannut kertaakaan Securitaksen autoja enkä myöskään poliisiautoja.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Vauva-lehden keskustelupalstalla sensuroitiin taas vanha gang stalking -ketju, kun nostin sen

Vauva-lehden suositulta keskustelupalstalta poistettiin kaksi vanhaa gang stalking -ketjua viime elokuussa, kun niihin alkoi tulla paljon asiallisia viestejä ja ne keikkuivat pitkään "aihe vapaa" -palstan etusivulla, ja laitoin niistä silloin tänne kuvakaappauksia.

Eilen illalla löysin palstalta yhden vanhan ketjun:

https://www.vauva.fi/keskustelu/2695436/gang-stalking



















Nostin sen tällä viestillä, mutta se poistettiin melkein heti:

Helsingin poliisin omilla sivuilla sanotaan, että "poliisi ei ole ainoa toimija rikollisuuden ennalta estäjänä. Poliisin läheisellä työskentelyllä kaupunkilaisten ja erilaisten yhteisöjen kanssa on havaittu olevan turvallisuutta ja etenkin turvallisuuden tunnetta vahvistavaa vaikutusta. Ennalta estävän poliisitoiminnan tavoitteena onkin Helsingin turvallisuuden parantaminen ja turvallisuutta vaarantavien ilmiöiden sekä rikosten torjuminen yhdessä viranomaisten, järjestöjen, yritysten ja asukkaiden kanssa."

Mitäpä jos poliisi menee tuossa niinkin pitkälle, että levittää yhteisöön/asuinalueelle valheellista tietoa, että vainoamisen kohteeksi valittu henkilö on jollain tavalla vaarallinen tai uhka yhteisön turvallisuudelle? Jotain tuollaista on todennäköisesti tapahtunut ainakin minun kohdallani. Olen siis joutunut erittäin laajamittaisen vainoamisen ja häirinnän kohteeksi Helsingin Kalliossa/Hakaniemessä, jossa Helsingin poliisi on itsekin ollut näkyvästi mukana, kuten blogissani "Gang stalking Suomessa" olen dokumentoinut.

Asemani on heikko, koska minulla ei ainakaan tällä hetkellä ole varaa edes palkata asianajajaa tai yksityisetsivää, joka voisi auttaa minua. Käytännössä minulla ei ole lainkaan oikeusturvaa, kuten ei muillakaan samankaltaisen vainon kohteeksi joutuneilla. Ainoa asia, mitä tällä hetkellä voin tehdä, on kirjoittaa asiasta blogissa ja olla yhteydessä muihin vainottuihin, joiden kanssa onkin suunnitteilla joukkovainottujen tukiyhdistyksen perustaminen.















Kirjoitin sitten toisen viestin:

Millä perusteella tästä ketjusta poistettiin äsken minun klo 21:09 postattu viesti, jossa kerroin joutuneeni laajamittaisen vainoamisen ja häirinnän kohteeksi Helsingin Kalliossa ja Hakaniemessä ja että Helsingin poliisi on ollut siinä näkyvästi mukana? Sanoin myös, että verukkeena sille poliisi käyttää todennäköisesti sitä, että se on "ennalta estävää toimintaa" yhteistyössä yhteisön kanssa.

Poliisi on todennäköisesti levittänyt minusta valheellista tietoa, että olisin jollain tavalla vaarallinen tai uhka yhteisön/kaupunginosan turvallisuudelle ja saanut siten värvättyä ihmisiä mukaan vainoamiseen. Moni hyväuskoinen vainoaja uskookin varmaan ihan aidosti tekevänsä palveluksen ja hyvän työn kyttäämällä ja seuraamalla minua, koska ihmisillä on luontainen taipumus uskoa auktoriteettiasemassa olevien puheita.











Tuota viestiä ei poistettu ainakaan heti ja ketju oli vielä pystyssä viimeksi, kun tarkistin myöhään sunnuntai-iltana, mutta tänä aamuna huomasin, että koko ketju oli poistettu. Gang stalking -ketjuja sensuroidaan siis Vauva-lehden palstalla ihan samaan tyyliin kuin Suomi24:ssä on tehty parin viime vuoden aikana. Mikähän voisi olla syynä tälle sensuurille?

Nostin aamulla toisen ketjun, jonka avauksessa ihmeteltiin juuri sitä, miksi palstan ylläpito poistaa gang stalking -ketjuja, ja se on ainakin vielä pystyssä.

https://www.vauva.fi/keskustelu/2712449/vauva-palstan-yllapito-suojelee-gang-stalking-rottia

Samalla tavalla palstalta nähtävästi poistetaan myös maahanmuuttokriittisiä ketjuja, joten kyllä tässä taitaa olla takana ihan selkeä linjaus palstan ylläpidolta ja/tai niiden käskijöiltä.

Päivitys: 

Tuo ylläoleva ketjukin poistettiin klo 12:39 heti sen jälkeen, kun nostin sen uudestaan vastaamalla lyhyesti ketjuun ilmaantuneeseen uuteen viestiin. Koko ketjuun ei ehtinyt tulla kuin viisi viestiä. Tässä kuvakaappaukset avauksesta ja minun kahdesta viestistä:







keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Suomalainen Martti Koski elektronisen häirinnän ja mielenhallinnan uhrina Kanadassa 1970-luvulla

Olen saanut palautetta, että englannin kieltä heikommin osaavat haluaisivat lukea mielenhallinnasta suomeksi, joten suomennan tänne englanninkielistä materiaalia aiheesta. Aloitan pätkällä Jim Keithin kattavasta mielenhallinnan tekniikoita ja historiaa käsittelevästä kirjasta "Mind Control, World Control" (1997), jossa kerrotaan Kanadassa asuneen suomalaisen Martti Kosken tarina:

Kanadassa asuva Suomen kansalainen Martti Koski alkoi 1970-luvun lopulla saamaan älyttömiä päänsisäisiä viestejä ja samalla koko hänen kehonsa meni rikki. Koski kirjoitti: "Aloin menettää useimpien ruumiintoimintojen ja tunteiden hallinnan. Tuntui siltä kuin jokin pystyisi kontrolloimaan nukkumistani ja haju- ja makuaistiani. Ruoka saatiin vuorotellen maistumaan erittäin suolaiselta tai happamalta. Seksuaaliset toiminnot, virtsaaminen, suoliston toiminta ja perusaineenvaihdunta kärsivät kaikki vaikutuksista. Lopulta en pystynyt enää tekemään työtä. Olin koulutukseltani hitsaaja enkä pystynyt enää hengittämään ilmaa, johon oli päässyt paljon hiilidioksidia. Se aiheutti liiallista syljeneritystä ja suun vaahtoamista. Tässä vaiheessa äänet kuuluivat 24 tuntia vuorokaudessa. Minulle puhuttiin koko hereilläolon ajan. Minun ei annettu nukkua juuri ollenkaan, vain noin tunti päivässä. Jos lähdin asunnostani, niin tulin heti hyvin uniseksi, mutta sisällä en silti pystynyt nukkumaan. Sydän löi epäsäännöllisesti ja lopulta hallitsemattomasti."

Joulukuussa 1979 Koski sai sydänkohtauksen ja hänet vietiin Albertan yliopistolliseen sairaalaan Edmontonissa, Kanadassa. Silloin ääni, joka oli riivannut Koskea, tunnistautui sanoen olevansa Kanadan kuninkaallisen ratsupoliisin edustaja ja kertoen, että Koskesta oli päätetty tehdä vakooja. Sairaalassa tapahtuisi osa Kosken koulutuksesta. Sinä aikana, kun Koski oli sairaalassa, hänelle viestittiin jatkuvasti tällä päänsisäisellä äänellä, häntä käskettiin olemaan ottamatta lääkkeitä ja hänelle kerrottiin, mihin mennä ja mihin ei mennä sairaalassa.

Kosken väitteitä tukee tieto siitä, että hänen ollessaan sairaalassa lääkärit tekivät hänelle outoja kokeita, esimerkiksi sähköiskuja sukuelimeen. Aina, kun hän yritti nukahtaa, hänelle aiheutettiin kovaa päänsärkyä. Koski saattoi olla sellaisen persoonallisuuden rikkomisen (depatterning) uhri, jollaista Ewen Cameron oli harjoittanut Kanadassa 30 vuotta aiemmin.

Kun Koski lähti sairaalasta, äänet päässä eivät hellittäneet ja ne alkoivat kutsua häntä ”Mikroaaltomieheksi”. Tämä on paljonpuhuva yksityiskohta, koska mikroaaltolähetys olisi juuri se tapa, jolla Koskea olisi kontrolloitu, jos hänellä todella oli implantti, eikä ole todennäköistä, että hän olisi ollut siitä tietoinen ottaen huomioon maallikon vähäisen ymmärryksen mielenhallintatekniikoista.

Koski kertoo, että hänelle annettiin merkityksettömiä tehtäviä, kuten Toronton väkiluvun selvittäminen miesten ja naisten lukumäärää myöten. Koski uskoo, että yhdessä vaiheessa hänen asuntoonsa johdettiin myrkyllistä kaasua. Koski palasi Suomeen siinä toivossa, että pääsisi pakoon häirintää, muuta äänet eivät loppuneet. Äänien sisältö muuttui nyt siten, että ne sanoivat olevansa Sirius-tähdeltä. Tämä on taas paljonpuhuva (vapaamuurareiden perimätiedosta otettu) yksityiskohta, joka toistuu kerta toisensa jälkeen mielenhallinnan uhrien ja väitetysti ufojen kanssa tekemisiin joutuneiden joukossa. Koski palasi Kanadaan, ja äänet yhä riivasivat häntä eikä hän pystynyt edelleenkään nukkumaan.

Koski uskoo, että häntä kaasutettiin kotona Edmontonissa ja että hänet altistettiin taidokkaasti laadituille ”psykodraaman” tyylisille kokeille. Kun Koskelle selvisi, että mikroaalloilla pommittaminen, jota hän uskoi kokevansa, väheni ulkoilmassa, hän sai taas nukuttua ja vähennettyä äänten kuulemista.

Koski pohtii: "Onko minussa jotain erityistä, jonka takia juuri minut valittiin tällaisen hyökkäyksen kohteeksi, vai onko kyse vain siitä, että ”ne” jahtaavat minua? Uskon, että minulla sattuu olemaan sellaiset ominaisuudet, jotka tekevät minusta tai kenestä tahansa, joilla ne ovat, todennäköisen uhrin. Olen sinkku. Asun yksin. Ainoa sukulaiseni Kanadassa asuu minusta tuhansien kilometrien päässä. En kuulu mihinkään veljeskuntiin, järjestöihin tai poliittisiin puolueisiin. Minun on vaikea kommunikoida muiden kanadalaisten kanssa johtuen heikosta englannin kielen puhetaidostani. Lyhyesti sanottuna olen ihanteellinen kohde pienestä tuttavapiiristä ja vähäisistä kontakteista johtuen. Uskoakseni valmisteluajan, joka minun kohdallani oli vuosia, on tarkoitus vahvistaa tätä eristymistä, edistää ”outoa” käyttäytymistä, mikä entisestään vähentää mahdollisuuksia ystävyyksiin ja kontakteihin." Tämä käy yksiin sen kanssa, että tohtori Cameron käytti maahanmuuttajia omissa mielenhallintakokeissaan Kanadassa 1950-luvulla. 


Koski asuu nykyään Suomessa, ja hänellä on omat kotisivut, joilla on mm. päiväkirja hänen kokemasta elektronisesta häirinnästä. Olen ollut häneen yhteydessä sekä verkossa että ulkomaailmassa.


Kommentteja ja lisäyksiä tuohon otteeseen Keithin kirjasta:

Psykiatri Ewen Cameron oli mukana CIA:n mielenhallintaprojektissa MKUltra 1950- ja 1960-luvulla, ja hän kehitti mielenmuokkausmenetelmän depatterning, johon kuului sähköshokkihoito yhdistettynä suurin määriin psykedeelisiä huumausaineita, kuten LSD. Tarkoituksena oli purkaa koehenkilön persoona ja rakentaa se uudelleen.

"Psykodraaman tyylisistä kokeista", jotka Koski mainitsee, tulee mieleen organisoituun vainoamiseen liittyvä katuteatteri ja muut psykologisen manipuloinnin menetelmät, joiden kohteena itsekin olen ollut, pahiten vainoamisohjelman alkuvaiheessa vuonna 2013.

Yhteistä Kosken kanssa minulla on se, että minäkin olen yksin asuva sinkku enkä myöskään kuulu mihinkään järjestöihin, jengeihin, seuroihin tai yhteisöihin. Ja vaikka minulla on ollut kavereita ja ystäviäkin, niin olen ollut enimmäkseen yksin. Osittain se johtuu ihan siitä, että olen introvertti, työskentelen yksin kotoa käsin ja viihdyn hyvin itsekseni, mutta on mahdollista, että minuakin hienovaraisesti manipuloitiin eristymään vainoamisen alkamista edeltävinä vuosina, joita Koski sanoo "valmisteluajaksi".

Ja jälkikäteen olen varmistunut siitä, että minua tarkkailtiin ja profiloitiin pitkään ennen varsinaisen vainoamisen alkamista, kuten Koskea. Se selittää monet oudot tapahtumat vuosina 2009-2012, jotka palasivat mieleen, kun mietin, milloin kaikki oli alkanut - palaset loksahtivat niin sanotusti kohdalleen. Olin alkanut harjoittaa aktivismia verkossa ja ulkomaailmassa (mm. lentolehtisten jakamista kadulla) pari vuotta ennen tuota ajanjaksoa. Kerron noista tapahtumista jossain vaiheessa enemmän erillisessä kirjoituksessa.

Salaliittotutkija Keithistä vielä se, että hän kuoli epäilyttävissä olosuhteissa polvileikkauksen yhteydessä vuonna 1999 liikkeelle lähteneen veritulpan edettyä keuhkoihin. Juuri ennen leikkausta Keith oli sanonut, että hänellä on tunne, että kun hänet nukutetaan, niin hän ei enää tule takaisin. Ja niin siinä kävikin.

Päivitys:

Martti Koski kertoi lukeneensa tämän artikkelin ja sanoi, että se pitää suurin piirtein paikkansa, mutta nykyään hän ei usko, että kaasua olisi käytetty, vaan että kaasun aiheuttamilta vaikuttaneet oireet aiheutettiin elektronisella häirinnällä.