keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Suomalainen Martti Koski elektronisen häirinnän ja mielenhallinnan uhrina Kanadassa 1970-luvulla

Olen saanut palautetta, että englannin kieltä heikommin osaavat haluaisivat lukea mielenhallinnasta suomeksi, joten suomennan tänne englanninkielistä materiaalia aiheesta. Aloitan pätkällä Jim Keithin kattavasta mielenhallinnan tekniikoita ja historiaa käsittelevästä kirjasta "Mind Control, World Control" (1997), jossa kerrotaan Kanadassa asuneen suomalaisen Martti Kosken tarina:

Kanadassa asuva Suomen kansalainen Martti Koski alkoi 1970-luvun lopulla saamaan älyttömiä päänsisäisiä viestejä ja samalla koko hänen kehonsa meni rikki. Koski kirjoitti: "Aloin menettää useimpien ruumiintoimintojen ja tunteiden hallinnan. Tuntui siltä kuin jokin pystyisi kontrolloimaan nukkumistani ja haju- ja makuaistiani. Ruoka saatiin vuorotellen maistumaan erittäin suolaiselta tai happamalta. Seksuaaliset toiminnot, virtsaaminen, suoliston toiminta ja perusaineenvaihdunta kärsivät kaikki vaikutuksista. Lopulta en pystynyt enää tekemään työtä. Olin koulutukseltani hitsaaja enkä pystynyt enää hengittämään ilmaa, johon oli päässyt paljon hiilidioksidia. Se aiheutti liiallista syljeneritystä ja suun vaahtoamista. Tässä vaiheessa äänet kuuluivat 24 tuntia vuorokaudessa. Minulle puhuttiin koko hereilläolon ajan. Minun ei annettu nukkua juuri ollenkaan, vain noin tunti päivässä. Jos lähdin asunnostani, niin tulin heti hyvin uniseksi, mutta sisällä en silti pystynyt nukkumaan. Sydän löi epäsäännöllisesti ja lopulta hallitsemattomasti."

Joulukuussa 1979 Koski sai sydänkohtauksen ja hänet vietiin Albertan yliopistolliseen sairaalaan Edmontonissa, Kanadassa. Silloin ääni, joka oli riivannut Koskea, tunnistautui sanoen olevansa Kanadan kuninkaallisen ratsupoliisin edustaja ja kertoen, että Koskesta oli päätetty tehdä vakooja. Sairaalassa tapahtuisi osa Kosken koulutuksesta. Sinä aikana, kun Koski oli sairaalassa, hänelle viestittiin jatkuvasti tällä päänsisäisellä äänellä, häntä käskettiin olemaan ottamatta lääkkeitä ja hänelle kerrottiin, mihin mennä ja mihin ei mennä sairaalassa.

Kosken väitteitä tukee tieto siitä, että hänen ollessaan sairaalassa lääkärit tekivät hänelle outoja kokeita, esimerkiksi sähköiskuja sukuelimeen. Aina, kun hän yritti nukahtaa, hänelle aiheutettiin kovaa päänsärkyä. Koski saattoi olla sellaisen persoonallisuuden rikkomisen (depatterning) uhri, jollaista Ewen Cameron oli harjoittanut Kanadassa 30 vuotta aiemmin.

Kun Koski lähti sairaalasta, äänet päässä eivät hellittäneet ja ne alkoivat kutsua häntä ”Mikroaaltomieheksi”. Tämä on paljonpuhuva yksityiskohta, koska mikroaaltolähetys olisi juuri se tapa, jolla Koskea olisi kontrolloitu, jos hänellä todella oli implantti, eikä ole todennäköistä, että hän olisi ollut siitä tietoinen ottaen huomioon maallikon vähäisen ymmärryksen mielenhallintatekniikoista.

Koski kertoo, että hänelle annettiin merkityksettömiä tehtäviä, kuten Toronton väkiluvun selvittäminen miesten ja naisten lukumäärää myöten. Koski uskoo, että yhdessä vaiheessa hänen asuntoonsa johdettiin myrkyllistä kaasua. Koski palasi Suomeen siinä toivossa, että pääsisi pakoon häirintää, muuta äänet eivät loppuneet. Äänien sisältö muuttui nyt siten, että ne sanoivat olevansa Sirius-tähdeltä. Tämä on taas paljonpuhuva (vapaamuurareiden perimätiedosta otettu) yksityiskohta, joka toistuu kerta toisensa jälkeen mielenhallinnan uhrien ja väitetysti ufojen kanssa tekemisiin joutuneiden joukossa. Koski palasi Kanadaan, ja äänet yhä riivasivat häntä eikä hän pystynyt edelleenkään nukkumaan.

Koski uskoo, että häntä kaasutettiin kotona Edmontonissa ja että hänet altistettiin taidokkaasti laadituille ”psykodraaman” tyylisille kokeille. Kun Koskelle selvisi, että mikroaalloilla pommittaminen, jota hän uskoi kokevansa, väheni ulkoilmassa, hän sai taas nukuttua ja vähennettyä äänten kuulemista.

Koski pohtii: "Onko minussa jotain erityistä, jonka takia juuri minut valittiin tällaisen hyökkäyksen kohteeksi, vai onko kyse vain siitä, että ”ne” jahtaavat minua? Uskon, että minulla sattuu olemaan sellaiset ominaisuudet, jotka tekevät minusta tai kenestä tahansa, joilla ne ovat, todennäköisen uhrin. Olen sinkku. Asun yksin. Ainoa sukulaiseni Kanadassa asuu minusta tuhansien kilometrien päässä. En kuulu mihinkään veljeskuntiin, järjestöihin tai poliittisiin puolueisiin. Minun on vaikea kommunikoida muiden kanadalaisten kanssa johtuen heikosta englannin kielen puhetaidostani. Lyhyesti sanottuna olen ihanteellinen kohde pienestä tuttavapiiristä ja vähäisistä kontakteista johtuen. Uskoakseni valmisteluajan, joka minun kohdallani oli vuosia, on tarkoitus vahvistaa tätä eristymistä, edistää ”outoa” käyttäytymistä, mikä entisestään vähentää mahdollisuuksia ystävyyksiin ja kontakteihin." Tämä käy yksiin sen kanssa, että tohtori Cameron käytti maahanmuuttajia omissa mielenhallintakokeissaan Kanadassa 1950-luvulla. 


Koski asuu nykyään Suomessa, ja hänellä on omat kotisivut, joilla on mm. päiväkirja hänen kokemasta elektronisesta häirinnästä. Olen ollut häneen yhteydessä sekä verkossa että ulkomaailmassa.


Kommentteja ja lisäyksiä tuohon otteeseen Keithin kirjasta:

Psykiatri Ewen Cameron oli mukana CIA:n mielenhallintaprojektissa MKUltra 1950- ja 1960-luvulla, ja hän kehitti mielenmuokkausmenetelmän depatterning, johon kuului sähköshokkihoito yhdistettynä suurin määriin psykedeelisiä huumausaineita, kuten LSD. Tarkoituksena oli purkaa koehenkilön persoona ja rakentaa se uudelleen.

"Psykodraaman tyylisistä kokeista", jotka Koski mainitsee, tulee mieleen organisoituun vainoamiseen liittyvä katuteatteri ja muut psykologisen manipuloinnin menetelmät, joiden kohteena itsekin olen ollut, pahiten vainoamisohjelman alkuvaiheessa vuonna 2013.

Yhteistä Kosken kanssa minulla on se, että minäkin olen yksin asuva sinkku enkä myöskään kuulu mihinkään järjestöihin, jengeihin, seuroihin tai yhteisöihin. Ja vaikka minulla on ollut kavereita ja ystäviäkin, niin olen ollut enimmäkseen yksin. Osittain se johtuu ihan siitä, että olen introvertti, työskentelen yksin kotoa käsin ja viihdyn hyvin itsekseni, mutta on mahdollista, että minuakin hienovaraisesti manipuloitiin eristymään vainoamisen alkamista edeltävinä vuosina, joita Koski sanoo "valmisteluajaksi".

Ja jälkikäteen olen varmistunut siitä, että minua tarkkailtiin ja profiloitiin pitkään ennen varsinaisen vainoamisen alkamista, kuten Koskea. Se selittää monet oudot tapahtumat vuosina 2009-2012, jotka palasivat mieleen, kun mietin, milloin kaikki oli alkanut - palaset loksahtivat niin sanotusti kohdalleen. Olin alkanut harjoittaa aktivismia verkossa ja ulkomaailmassa (mm. lentolehtisten jakamista kadulla) pari vuotta ennen tuota ajanjaksoa. Kerron noista tapahtumista jossain vaiheessa enemmän erillisessä kirjoituksessa.

Salaliittotutkija Keithistä vielä se, että hän kuoli epäilyttävissä olosuhteissa polvileikkauksen yhteydessä vuonna 1999 liikkeelle lähteneen veritulpan edettyä keuhkoihin. Juuri ennen leikkausta Keith oli sanonut, että hänellä on tunne, että kun hänet nukutetaan, niin hän ei enää tule takaisin. Ja niin siinä kävikin.

Päivitys:

Martti Koski kertoi lukeneensa tämän artikkelin ja sanoi, että se pitää suurin piirtein paikkansa, mutta nykyään hän ei usko, että kaasua olisi käytetty, vaan että kaasun aiheuttamilta vaikuttaneet oireet aiheutettiin elektronisella häirinnällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti